3.7.2017

Oulun käräjäoikeuden tuomio 13.2.2014

Käräjäoikeus luki A:n syyksi seuraavat rikokset:

1. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.8.2009 - 31.5.2010

2. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin 19.12.2011 - 5.2.2012

4. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 31.8.2009 - 30.9.2010

7. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys 7.3. - 25.3.2012

8. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 25.10. - 19.12.2011

9. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 17.2. - 6.6.2010

10. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 14.4.2010 - 5.2.2012

11. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 21.10.2009 - 19.1.2010

12. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 8.5.2009 - 17.3.2012

13.2. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito 12.2. - 17.3.2012

14. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 11.8.2009

15. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 21.7. - 29.12.2010

16. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 13.6. - 13.11.2011

17. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 6.5. - 7.9.2009

18. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 25.6.2008 - 25.7.2009

19. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 6.7.2008 - 13.5.2009

20. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 18.11.2008 - 11.10.2010

21. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 19.6.2008 - 17.7.2009

22. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen 7.7.2008 - 16.1.2012

23. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 5.10. - 21.11.2009

24. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 17.7. - 29.7.2011

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että 34 - 38 vuotias A oli 19.6.2008 - 25.3.2012 muun muassa esiintynyt internetin keskustelupalveluissa teinipoikana, 12-vuotiaana tyttönä ja yli 30-vuotiaana naisena ja tällöin lähetellyt 10 - 15 vuotiaille tyttölapsille seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä viestejä. A oli kuvaillut, mitä seksuaalisia tekoja hän voisi tavattaessa tehdä asianomistajien kanssa. A oli myös saanut asianomistajia lähettämään vastaavanlaisia viestejä. A oli lähettänyt asianomistajille alastonkuvia tarkoituksenaan saada näiltä vastaavia kuvia. Lisäksi A oli pyytänyt asianomistajia esiintymään alasti hänelle web-kameran välityksellä ja kahdessa tapauksessa onnistunutkin tallentamaan omalle tietokoneelleen web-kameran avulla saamiaan valokuvia alastomasta tai vähäpukeisesta asianomistajasta. A oli antanut usean asianomistajan uskotella, että hän seurusteli tämän kanssa.

Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus katsoi, ettei A:n tekoja voitu pitää yhtä vahingollisina kuin fyysisessä kontaktissa tapahtuvaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että alastonkuvien hallussapito ja levittäminen lisäsi menettelyn vakavuutta. Samoin menettelystä teki moitittavamman asianomistajien suuri lukumäärä, menettelyn jatkaminen usean vuoden ajan ja se, että A oli suunnitelmallisesti luonut valheelliset profiilit päästäkseen helpommin keskustelemaan lasten kanssa. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut edistänyt omien rikostensa selvittämistä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta A:n hakeutuminen seksuaali- ja psykoterapiaan ja tämän hoidon jatkuminen osoittivat sitoutumista pitkäaikaiseen terapiaan, mikä jossain määrin lievensi A:lle tuomittavaa rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, joka tekokokonaisuuden vakavuuden vuoksi tuomittiin ehdottomana.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Päivi Rousti ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 9.1.2015

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan. A puolestaan valituksessaan vaati, että rangaistusta lievennetään.

Rangaistusta määrätessään hovioikeus katsoi, että valeprofiilien luominen, lähes neljä vuotta jatkunut toimintamalli sekä tekojen lukumäärä osoittivat A:ssa suunnitelmallisuutta ja lasten sitouttamista hänen toimintaansa. A ei tosin ollut pyrkinyt henkilökohtaisesti tapaamaan asianomistajia eikä siten fyysisesti lähentelemään heitä, mutta A:n menettelyn moitittavuutta kuitenkin lisäsi hänen pitkään jatkunut tarkoituksensa erehdyttää lapsia sekä se, että useisiin tekoihin liittyi seksuaalissävytteisten viestien lähettämisen lisäksi kuvien lähettämistä alastomista tai vähäpukeisista henkilöistä sekä alastonkuvien pyytämistä asianomistajilta. A oli myös web-kameran avulla pyrkinyt ja myös kahdessa tapauksessa onnistunut katselemaan alastomia tai vähäpukeisia asianomistajia. Toisessa tapauksista A oli ottanut asianomistajasta web-kameralla kuvia, jotka hän oli tallentanut tietokoneensa kovalevylle. Asianomistajat olivat olleet iältään 10 - 15 vuotiaita A:n itsensä ollessa tekoaikana 34 - 38 vuotias. A oli lähettänyt asianomistajille yhteensä yli 3 000 viestiä. Yksittäisten tekojen kesto oli vaihdellut ollen pisimmillään lähes kolme vuotta. Nämä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainitut seikat sekä erityisesti tekojen vahingollisuus ja A:n syyllisyyden aste huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että teoista olisi ennen mahdollisia lieventämisperusteita tuomittava yhteinen 2 vuoden 4 kuukauden rangaistus.

Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, ettei A:n voitu katsoa edistäneen rikostensa selvittämistä rikoslain 6 luvun 6 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta rangaistusta tuli lieventää sen perusteella, että A oli hakeutunut hoitoon ja sitä edelleen jatkanut. Rangaistusta oli siten lievennettävä neljällä kuukaudella. Koska A:n tekojen vahingollista vaikutusta asianomistajiin ei voitu pitää vähäisenä, hovioikeus katsoi, että vankeusrangaistus tuli tuomita ehdottomana.

Hovioikeus korotti A:n rangaistusta ja tuomitsi A:n hänen syykseen käräjäoikeudessa luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Pasi Oikkonen ja Ville Vuorialho.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu käräjäoikeuden tältä osin lainvoimaisessa tuomiossa 17 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. A on syyllistynyt mainittuihin seksuaalirikoksiin 19.6.2008 - 25.3.2012.

2. Syyksi luetut lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt ja tällaisen rikoksen yritys sekä lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin ovat pitäneet sisällään sen, että A ollessaan 34 - 38-vuotias on esiintynyt internetin keskustelupalveluissa valeidentiteeteillä ja tällöin lähetellyt 10 - 15 vuotiaille lapsille seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä kuvailevia viestejä ja alastonkuvia. A on saanut useat lapset lähettämään hänelle vastaavanlaisia viestejä. Lisäksi A on pyytänyt lapsia esiintymään hänelle alasti web-kameran välityksellä. Kahdessa tapauksessa A on tallentanut omalle tietokoneelleen web-kameran avulla ottamiaan valokuvia alastomista tai vähäpukeisista lapsista. Osa lapsista on A:n viestittelyn johdosta uskonut seurustelevansa sen henkilön kanssa, jona A on esiintynyt. A ei ole tavannut ketään lapsista eikä pyrkinytkään tapaamaan näitä.

3. Korkein oikeus toteaa, että A on seksuaalisissa hyväksikäyttöteoissaan runsaan kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana lähettänyt internetin eri keskustelupalvelujen välityksellä 18 lapselle ainakin yli 1 800 viestiä. Vähimmillään lapset ovat saaneet viestejä vain yhtenä päivänä ja enimmillään yli 50:nä eri päivänä. Tyypillisimmin A:n yhteydenpito yhteen lapseen on kestänyt noin viisi kuukautta ja sisältänyt lähes 100 viestiä. Yhtäaikaisesti A:lla on ollut kontakti 4 - 7 eri lapseen. Hän on aloittanut keskustelun uusien lasten kanssa entisten yhteydenottojen päätyttyä. A:n ensimmäisen yhteydenoton ajankohtana yksi lapsista on ollut 10-vuotias ja yksi 11-vuotias, kolme 12-vuotiaita, neljä 13-vuotiaita, kuusi 14-vuotiaita ja kolme 15-vuotiaita.

4. Korkein oikeus katsoo, että moitittavimpana A:lle syyksi luettuna seksuaalisena tekona on pidettävä syytekohdan 12 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Siinä A on tuomittu menettelystä, jossa hän on internetin keskustelupalvelussa lähettänyt seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä viestejä 12 - 15-vuotiaalle lapselle 8.5.2009 - 17.3.2012. A on viestejä lähettäessään esiintynyt viitenä eri henkilönä: nuorena tyttönä, yli 30 vuotiaana naisena, miehenä ja kahtena eri teinipoikana. Lapsi ei ole ollut tietoinen siitä, että hän on keskustellut koko ajan saman henkilön kanssa. A on viesteissään kuvaillut, mitä hän voisi lapsen kanssa tehdä, esimerkiksi seuraavalla tavalla: "nam :P ottaisin sun farkut pois ja nuolisin sua ;)", "sä oisit tuossa asennossa ku mä nuolisin sua eka ja sit panisin rajusti ;)". Lisäksi A on saanut lapsen lähettämään vastaavan kaltaisia viestejä ja sitä pyydettyään saanut lapsen lähettämään itsestään alastonkuvia ja näyttämään itseään vähäpukeisena web-kameran kautta. A on lähettänyt lapselle myös alastonkuvia.

5. Osa A:lle syyksi luetuista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä on moitittavuudeltaan muita selvästi vähäisempiä. Lievimpiä tekoja edustaa syytekohdan 18 teko. Siinä A on 25.6.2008 - 25.7.2009 internetin keskustelupalvelussa lähettänyt 13 - 14-vuotiaalle lapselle yhdeksänä eri päivänä noin 20 viestiä, joista osa on liittynyt seksuaaliseen kanssakäymiseen. A on yli 30-vuotiaana naisena esiintyen kuvaillut viesteissä lapselle sitä, mitä hän haluaisi tälle tehdä tavattaessa: "nätti peppu ;) vielä kun olis hiukan kireemmät housut niin näkis muodot hyvin :P", "tekee kyllä mieli koskee :P koskisin kyllä muualtakin ;)". Lisäksi A on saanut lapsen lähettämään hänelle vastaavankaltaisia viestejä.

6. A:lle syyksi luetussa lapsen houkuttelemisessa seksuaalisiin tarkoituksiin on kysymys siitä, että A on 16 vuotiaana teinipoikana esiintyen lähettänyt 12 - 13-vuotiaalle lapselle internetin keskustelupalvelun välityksellä viestejä, joilla A on pyrkinyt siirtämään keskustelun seksuaalista kanssakäymistä koskevaksi. Tämän lisäksi A:n syyksi on luettu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito, kun hän on pitänyt hallussaan 15-vuotiaalta lapselta saamiaan alastonkuvia, joita hän on lapselta pyytänyt, ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen, kun A on internetin keskustelupalvelussa lähettänyt edelleen ainakin viidelle miehelle 10 - 16-vuotiaiden lasten kanssa käymiensä kuvayhteyskeskustelujen yhteydessä valmistamiaan tai lapsen itsensä lähettämiä alastonposeerauskuvia. A on itsetyydytystarkoituksessa käynyt internetissä vaihtokauppaa lapsien alastonkuvista kyseisten miesten kanssa.

7. Käräjäoikeudessa A on tuomittu yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, minkä rangaistuksen hovioikeus on korottanut 2 vuodeksi. Kummatkin vankeusrangaistukset ovat olleet ehdottomia. Käräjä- ja hovioikeus ovat ottaneet rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon sen, että A oli hakeutunut terapiahoitoon. Käräjäoikeus on katsonut tämän vaikuttavan jossain määrin rangaistusta lieventävästi, ja hovioikeus on alentanut A:n rangaistusta samasta syystä neljällä kuukaudella. Kumpikaan alemmista oikeuksista ei ole katsonut, että A olisi väittäminsä tavoin edistänyt rikostensa selvittämistä siten, että hänen rangaistustaan olisi sillä perusteella tullut lieventää.

8. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hänelle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta alennettava ja onko se lievennettävä ehdolliseksi vankeudeksi tai ehdolliseksi vankeudeksi ja sen lisäksi tuomittavaksi oheisseuraamukseksi.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

9. Perussäännökset rangaistuksen mittaamisesta ovat rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:ssä. Yhteisen rangaistuksen mittaamisesta säädetään rikoslain 7 luvun 5 §:ssä.

10. Rikoslain 20 luvun 6 §:ssä säädetyn lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettiin 1.6.2011 voimaan tulleella lailla 14 päivän vankeudesta neljään kuukauteen enimmäisrangaistuksen pysyessä neljässä vuodessa. Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin rangaistaan rikoslain 20 luvun 8 b §:n ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta 17 luvun 19 §:n nojalla sakolla tai enintään yhdellä vuodella vankeutta. Rikoslain 17 luvun 18 §:n mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

11. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on melko laaja, mikä kuvastaa sitä, että tunnusmerkistön täyttävätkin teot voivat poiketa moitittavuudeltaan huomattavasti toisistaan. Konkreettisia vertailukohtia rangaistuksen mittaamisharkinnassa annetaan Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa, joilla ohjataan rangaistuskäytäntöä ja pyritään edistämään sen yhtenäisyyttä. Etäyhteyden kautta, kuten internetin välityksellä, pääasiassa sanoin ja puhein tehtyjen lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen moitittavuutta ei ole aikaisemmin Korkeimman oikeuden ratkaisuissa arvioitu.

12. Tilastotietojen mukaan lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä määrättyjen ehdollisten vankeusrangaistusten mediaani on 1.6.2011 tapahtunutta lainmuutosta edeltävinä vuosina ollut 6 kuukautta ja lainmuutoksen jälkeen 7 kuukautta vankeutta (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset). Tilastojen tai yksittäisen ratkaisun perusteella ei voida päätellä, minkälainen on ollut mediaanirangaistukseen johtava seksuaalinen teko, miten ankarasti pelkästään sanallisesti tehtyihin tai kuviin liittyviin hyväksikäyttörikoksiin tulisi suhtautua ja millaisia keskinäisiä moitearvojen eroja etäyhteyksillä tehdyillä seksuaalirikoksilla voi olla.

13. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistaan teko, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa lapsen kehitykselle. Säännöksessä siis edellytetään, että teko on luonteeltaan sellainen, joka tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen. Yleistäen on todettu, että lapseen kohdistuva seksuaalinen teko aina vahingoittaa lasta (LaVM 3/1998 vp s. 23).

14. Oikeuskäytännössä sovellettuja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön mittaamisperusteita on käsitelty kootusti ratkaisussa KKO 2017:50. Ratkaisussa on esitetty myös yleisiä näkökohtia siitä, miten internetissä tapahtuvan hyväksikäytön vahingollisuutta ja moitittavuutta voidaan arvioida (kohdat 45 - 47). Sanalliselle tasolle rajoittuneiden tekojen moitittavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, onko kielenkäyttö ollut voimakkaan seksuaalista ja onko niillä valmisteltu lasta vastaamaan samankaltaisilla viesteillä taikka esimerkiksi paljastamaan itseään videoyhteydessä tai toimittamaan arkaluontoisia kuvia hyväksikäyttäjälle.

Yhteinen rangaistus

15. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Edellä perustelujen kohdassa 10 todetuin tavoin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta on ankaroitettu 1.6.2011 voimaan tulleella lailla. A:n syyksi on luettu 12 sellaista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jotka on tehty kokonaan vanhan lain aikana ja joiden rangaistuksen mittaamiseen on siten rikosoikeuden lievemmän lain periaate huomioon ottaen sovellettava tuon lain (563/1998) mukaista 14 päivän vähimmäisrangaistusta. Lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä kolmeen (syytekohdat 8, 16, 24) on puolestaan sovellettava voimassa olevaa lakia ja sen neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta. Kahteen hyväksikäyttörikokseen (syytekohdat 10 ja 12) on sovellettava kumpaakin lakia. Ratkaisussa KKO 2007:38 (kohta 11) annetun oikeusohjeen mukaan tällaisen teon eri osatekoihin voidaan soveltaa eri lakeja. Ratkaisun kohdista 18 - 20 ilmenevällä tavalla rangaistus määrätään tällöin siten, että huomioon otetaan osatekojen jakautuminen toisaalta lievemmän ja toisaalta ankaramman lain voimassaoloaikaan.

16. A:n syyksi luetuista teoista moitittavimpana on pidettävä syytekohdan 12 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jota on kuvattu edellä kohdassa 4. Korkein oikeus toteaa, että syytekohdan osateoista valtaosa on tehty nykyisen lain ollessa voimassa, ja kaikki rangaistuksen mittaamisen kannalta merkitykselliset osateot kuuluvat tähän ryhmään. Näin ollen aikaisemman lain soveltaminen ei käytännössä juuri vaikuta tästä teosta tuomittavaan rangaistukseen. Korkein oikeus arvioi, että yksin tästä rikoksesta tulisi mitata seitsemän kuukautta vankeutta. Muista hyväksikäyttörikoksista kolme muuta kuuluu moitittavuudeltaan samaan ryhmään tämän ankarimmin rangaistavan teon kanssa, mutta ne ovat tätä lievempiä. Suurin osa muista hyväksikäyttörikoksista sen sijaan vertautuu moitittavuudeltaan edellä kohdassa 5 kuvattuun syytekohdan 18 lajissaan lieväksi arvioitavaan tekoon. Viimeksi mainituista rikoksista, samoin kuin A:n syyksi luetuista houkuttelu- ja lapsipornografiarikoksista, tulisi yksittäisinä rikoksina mitattavaksi kuhunkin sovellettavaksi tuleva vähimmäisrangaistus tai sitä lähellä oleva rangaistus.

17. A:n syyksi luettu seksuaalirikollisuus on kokonaisuutena arvioiden luonteeltaan vakavaa, vaikka yksittäiset teot sijoittuvatkin lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen lievimpään ryhmään. Teot ovat kohdistuneet sekä 16 vuoden suojaikärajaa lähellä olleisiin että tätä 4 - 5 vuotta nuorempiin lapsiin. A:n rikokset ovat pääosin rajoittuneet seksuaalisväritteiseen keskusteluun internetin pikaviesti- ja tekstipalveluissa. Rikokset ovat olleet sisällöltään pääosin samankaltaisia ja osin samanaikaisiakin.

18. A:n toiminnan moitittavuutta lisää se, että hän on ollut kahdessa tapauksessa lapsiin yhteydessä myös verkkokameran välityksellä niin, että hän on onnistunut katselemaan alastomia tai vähäpukeisia lapsia ja myös tallentamaan näistä kuvia. A:n menettely on lisäksi ollut petollista, kun hän on eri valehenkilöllisyyksien varjolla yrittänyt saada lapsia keskustelemaan seksuaalisista teoista, joita lapset haluaisivat itselleen tehtävän tai tehdä A:lle. A on tällä tavoin määrätietoisesti johdatellut lapsia seksuaalisten aiheiden pariin. Lisäksi hän on onnistunut uskottelemaan kolmelle lapselle, että he seurustelivat A:n kulloinkin käyttämän valepersoonan kanssa. Kun lisäksi otetaan huomioon A:n uhrien, syyksi luettujen tekojen ja viestien lukumäärä sekä viestien sisältö, Korkein oikeus katsoo, että yhteisen rangaistuksen mittaamisessa muut rikokset korottavat syytekohdassa 12 mitattua seitsemän kuukauden rangaistusta kahdeksalla kuukaudella.

Rangaistuksen lieventämisperusteiden arviointi

Tunnustaminen ja pyrkimys edistää rikostensa selvittämistä

19. A on vaatinut, että hänen rangaistustaan lievennetään sillä perusteella, että hän on pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä. Syyttäjä on vastustanut rangaistuksen lieventämistä.

20. Korkein oikeus toteaa, ettei A ole missään vaiheessa kiistänyt menettelyään, mutta hän ei ole myöskään sitä olennaisessa laajuudessaan oma-aloitteisesti tuonut ilmi. Asiassa ei ole tullut esille, että A olisi tunnustamisellaan paljastanut jotain sellaista tekokokonaisuutensa kannalta olennaista, joka ei olisi selvinnyt esitutkintaviranomaiselle viimeistään A:n älylaitteisiin kohdistetun teknisen tutkinnan perusteella. Näin ollen A:n ei voida katsoa säännöksessä mainitulla tavalla pyrkineen edistämään rikostensa selvittämistä. Hänen rangaistustaan ei siten tule sanotulla perusteella lieventää.

Hoitoon hakeutuminen

21. A on vaatinut, että hänen rangaistustaan lievennetään myös sillä perusteella, että hän oli oma-aloitteisesti hakeutunut hoitoon. Hovioikeus on lieventänyt A:n rangaistusta neljällä kuukaudella hoitoon hakeutumisen johdosta. Syyttäjä on vastustanut rangaistuksen lieventämistä myös tällä perusteella.

22. A on hakeutunut seksuaaliterapiaan muutama kuukausi kiinniottonsa ja ensimmäisten esitutkintakuulustelujen jälkeen. Hän on jatkanut hoitoja siten, että hän on tavannut hoitavan lääkärin ainakin 25 kertaa. Lääkärinlausunnon merkintöjen mukaan A:n pitkäjänteinen terapia on suunnitteilla, ja hänen on ollut määrä jatkaa harvajaksoisesti kriisivaiheen psykoterapiassa.

23. Hakeutumista hoitoon tai ohjelmiin, joiden tavoitteena on vähentää alttiutta rikosten uusimiselle, ei ole säädetty yleiseksi rangaistuksen lieventämisperusteeksi. Huumausaineen käyttöön liittyvistä rikoksista voidaan rikoslain 50 luvun 7 §:n erityissäännöksen perusteella jättää hoitoon hakeutumisen perusteella syyte nostamatta tai rangaistukseen tuomitsematta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tointen huomioon ottamisesta rikosoikeusjärjestelmässä säädetään nimenomaisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 §:ssä, jonka mukaan tällaiset toimet voivat olla syyttämättä jättämisen perusteena.

24. Lieventämisperusteita koskevan rikoslain 6 luvun 6 §:n perusteluissa on todettu, että ne ovat ilmaisultaan varsin väljiä ja että säännösten laajentavaa tulkintaa vastaajan eduksi voidaan pitää perusteltuna (HE 44/2002 vp s. 195). Myös oikeuskäytännössä on katsottu, että sellaiseen hoitoon hakeutuminen, jonka tarkoituksena on estää rikosten uusimista, voidaan ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena (KKO 2012:9 kohta 26). Rangaistuksen lieventämissäännösten soveltamista tällä tavoin niiden sanamuotoa laajemmin tukee myös se, että koko rikoslainsäädännön keskeisenä tavoitteena on rikosten ehkäiseminen, mitä tavoitetta seksuaaliterapia tässä tapauksessa palvelee.

25. Korkein oikeus toteaa, että A:n hoitoon hakeutumisen syynä näyttäisi olleen nimenomaan halu muuttaa tulevaa seksuaalista käyttäytymistään. Seksuaaliterapia vaikuttaa kohdistuneen enemmän A:n toimintamalliin ja sen syihin kuin hänen rikosepäilyjensä julkitulon aiheuttamiin psyykkisiin haittoihin. A:n käyntikertojen lukumäärä osoittaa hänen sitoutumistaan terapiaan, vaikka hoitosuhteen jatkumisesta 7.11.2014 jälkeen ei ole selvitystä. Näistä syistä A:n hoitoon hakeutumista on, hovioikeuden tuomiossaan katsomin tavoin, pidettävä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa mainittuna pyrkimyksenä poistaa rikostensa vaikutuksia. Korkein oikeus katsoo, että lieventämisperusteen soveltamisen tulee alentaa yhteistä rangaistusta kahdella kuukaudella.

Rangaistuksen mittaamisen lopputulos ja rangaistuslaji

26. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista seksuaalirikoksista on yksi vuosi yksi kuukausi vankeutta. Rangaistusta mitattaessa Korkein oikeus on arvioinut erikseen jokaisen yksittäisen teon ja ottanut arvioinnissa huomioon muun muassa asianomistajan iän, A:n tekemät ehdotukset, viestien karkeuden ja henkilökohtaisuuden sekä mahdollisen kuvayhteyden.

27. A:n syyksi luettujen rikosten kokonaisuus ilmentää rikosten vakavuutta. Yksittäiset rikokset eivät kuitenkaan ole olleet lajissaan vakavia, eikä tuomittava rangaistus ole lähellä ehdollisen rangaistuksen ylärajaa. Asiassa on lisäksi sovellettu lieventämisperusteena A:n hakeutumista hoitoon. A:ta ei ole myöskään aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Korkein oikeus katsoo, että tekokokonaisuuden vakavuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys eivät edellytä hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen.

28. Tämänkaltaisista rikoksista ehdollinen rangaistus voi yksinään olla riittämätön seuraamus, jolloin harkittavana on rikoslain 6 luvun 10 §:ssä tarkoitettu oheisseuraamus. A on rikostensa johdosta ollut vapautensa menettäneenä sekä esitutkinnan aikana että suorittaessaan hovioikeuden määräämää vankeusrangaistusta. Vapaudenmenetysaika on yhteensä yli kolmen kuukauden pituinen. Korkein oikeus katsoo, ettei oheisseuraamuksen määrääminen ole tässä tapauksessa aiheellista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista yhteiseen yhden vuoden yhden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistus on ehdollinen. Koeaika päättyy 31.8.2018.

Vähennettävä vapaudenmenetysaika 24. - 25.4.2012 ja 2. - 4.5.2012 sekä 9.3. - 9.6.2015.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Rangaistusta on lievennetty rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Soile Poutiainen (eri mieltä), Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Jarmo Littunen. Esittelijä Teemu Vanhanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Vanhanen: Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen perustelujen kohtien 1 - 14 osalta. Muilta osin esittelijä ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi lopputuloksenaan seuraavaa:

Sovellettava laki ja vähimmäisrangaistus

A:n syyksiluetuista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä 12 tällaista rikosta on tehty lain (563/1998) voimassaolon aikana, jolloin niihin tulee soveltaa rikosten tekoajankohtana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaista 14 päivän vähimmäisrangaistusta. Edellä perustelujen kohdasta 10 ilmenevin tavoin uuden lain soveltaminen ei johtaisi lievempään lopputulokseen. Kolmeen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttörikokseen (syytekohdat 8, 16 ja 24) on puolestaan sovellettava voimassa olevaa lakia ja sen neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta. Kahteen hyväksikäyttörikokseen (syytekohdat 10 ja 12) on sovellettava kumpaakin lakia (esim. KKO 2007:38 kohta 11), jolloin rangaistus määrätään ottaen huomioon osatekojen jakautuminen lievemmän ja ankaramman lain voimassaoloaikaan.

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

Moitittavimpana tekona on pidettävä A:n syyksi syytekohdassa 12 luettua lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jota on edellä selostettu perustelujen kohdassa 4. Yksin tästä rikoksesta tulisi mitata seitsemän kuukautta vankeutta.

A:n syyksi luetuista muista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä seitsemästä rikoksesta tulisi yksin tuomittaessa mitata 4 - 6 kuukautta vankeutta ottaen erityisesti huomioon lähetettyjen viestien laatu, toteutettu web-kamerayhteys tai välitetyt alastonkuvat (syytekohdat 1, 4 ja 20) taikka neljän kuukauden vähimmäisrangaistus tai muutoin lainmuutoksella ankaroitunut suhtautuminen kyseisiin tekoihin (syytekohdat 7, 8, 16 ja 24). Muut kymmenen A:n syyksi luettua lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (syytekohdat 9 - 11, 14 - 15, 17 - 19, 21 ja 23) vertautuvat moitittavuudeltaan lähemmäs edellä perustelujen kohdassa 5 kuvattua, syytekohdan 18 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Näistä rikoksista yksittäin tuomittuna seuraisi 14 päivän vähimmäisrangaistusta lähenevä rangaistus tai muutamassa kohden enintään kolme kuukautta vankeutta.

A:lle syyksi luettua lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin (syytekohta 2), sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoa (syytekohta 13.2) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä (syytekohta 22) olisi puolestaan rangaistusarvoltaan yksittäin arvioituna pidettävä enintään joidenkin kymmenien vankeuspäivien määräisenä.

Yhteisen rangaistuksen mittaamisen kannalta olennaiseksi muodostuu kysymys siitä, missä määrin edellä mainittujen rikosten tulee vaikuttaa korottavasti syytekohdan 12 teosta mitattuun pohjarangaistukseen. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla rikoksista on mitattava yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Rikosten lukumäärä, vakavuus eli törkeys ja rikosten keskinäinen yhteys tulevat yleensä arvioitaviksi samanaikaisina vaihtelevina yhdistelminä. Rangaistuksen koventamisperusteena voi olla se, että rikoksia on suuri lukumäärä, vaikka rikokset olisivatkin vähäisiä, tai se, että rikosten keskinäisen yhteyden perusteella rikollinen toiminta osoittaa suunnitelmallisuutta. Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymisen tavoitteena on ollut, että yhteistä rangaistusta mitattaessa on pyrittävä aikaisempaa enemmän kokonaisrangaistukseen, joka olisi oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavina olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31 - 32). Rangaistusta korottavaa vaikutusta rikosten keskinäisellä yhteydellä on katsottu olevan muun muassa silloin, kun lyhyenäkin ajanjaksona tehdyt rikokset ovat liittyneet rikossuunnitelmaan (KKO 2014:60, KKO 2014:85 ja KKO 2015:12).

A:n lapsiin kohdistamat seksuaaliteot ovat edellä perustelujen kohdassa 2 selostetuin tavoin rajoittuneet seksuaalisväritteiseen keskusteluun muutamilla internetin eri keskustelufoorumeilla tai pikaviestipalveluilla. Pääosin tämä on tapahtunut ilman kuvayhteyttä lapseen. A on rikosten tekoaikana 19.6.2008 - 25.3.2012 käynyt kyseisillä foorumeilla keskusteluja, jotka ovat kaikkiaan sisältäneet lähes 15 000 viestiä. Tästä määrästä yli neljännes on koostunut A:n alle 16 vuotiaiden lasten kanssa käydyistä keskusteluista. A on kyseisen yli 3,5 vuoden aikana lähetellyt viestejään lapsille säännöllisesti, lukuun ottamatta noin puolen vuoden passiivista ajanjaksoa vuoden 2011 alusta lukien. A on toistanut saman mallin mukaista rikollista käyttäytymistään. A on myös yhteydenotoissaan ollut melko itsepintainen ja sinnikäs siten, että hän on ottanut uudelleen yhteyttä lapsiin, joiden kanssa keskusteluyhteys on aikaisemmin lapsen aloitteesta tai muutoin päättynyt.

Useat A:n viestit lapsille ovat sisältäneet yksityiskohtaisen ja vastaanottajan osallistavan kuvauksen erinäisistä seksuaaliteoista, joissa A asettaa itsensä tekijäksi ja lapsen kohteeksi (esim. syytekohta 10: "levittäisin jalkasi ja alkaisin nuolemaan sua"). Lisäksi viestit ovat sisältäneet toistuvia pyyntöjä lapsen yhteystietojen saamiseksi ja epämääräiseksi jääneitä tapaamisehdotuksia. A on useassa kohdin ollut yhteydessä samaan lapseen eri valeidentiteettien turvin. Keskustelujen perimmäisenä tarkoituksena on ollut johdatella lapsi puhumaan henkilökohtaisella tasolla seksuaaliteoista. Muu A:n lasten kanssa käymä keskustelu on tähdännyt lapsen luottamuksen saamiseen ja vaiheittain valmistellut lasta seksuaalitekoa varten. Osa lapsista, jotka ovat saattaneet luulla aidosti seurustelevansa jonkin A:n valeidentiteetin kanssa, on A:n tekojen johdosta oirehtinut vaikeasti ja pitänyt tapahtunutta järkyttävänä, iljettävänä tai saamiaan viestejä ahdistavina. Osa lapsista ei ole kuitenkaan reagoinut tapahtuneeseen juuri millään tavoin tai heidän on ollut vaikeaa muistaa vastaanottamiaan A:n viestejä. Yksittäiselläkin seksuaalissävytteisellä lausahduksella on kuitenkin vaikutusta lapseen, vaikka hän keskeyttäisi yhteydenpidon tekijään. Erityisen vaurioittavaa lapselle on epätietoisuus itsestä otettujen ja lähetettyjen intiimien viestien, kuvien, videoiden ja muiden tallenteiden leviämisestä. Seksuaalisen hyväksikäytön vahingollisuus liittyy osin lapsen erehdyttämiseen ja siihen, että lapsi jossain vaiheessa ymmärtää hyväksikäyttäjän petoksen, sen laajuuden ja omat virhearvionsa. Grooming- tai hyväksikäyttöteko on lähtökohtaisesti yhtä haitallinen myös sellaisissa tapauksissa, joissa lapsi ei ole ikänsä puolesta voinut täysin ymmärtää tapahtunutta tai joissa lapsella ei ole tapahtumasta varsinaisia muistikuvia. Aidot muistikuvat koetuista tilanteista korvanneet mielikuvat voivat olla yhtä haitallisia (Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto 22.4.2014 koskien digitaalisessa mediassa tapahtuvaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja tämän houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin). Tästä syystä johtuen A:n tekoa on kuitenkin kaikkien tekojen kohteina olleiden lasten kehityksen kannalta pidettävä vahingollisena, osittain näin jopa merkittävässä määrin.

A:n menettely on kokonaisuudessaan ollut määrätietoista ja siinä on ollut suunnitelmallisia piirteitä, vaikka tekojen taustalla ehkä osittain on saattanutkin olla internetriippuvuuden kaltainen piintynyt käyttäytymismalli. A on kuitenkin kunkin lapsen kohdalla tehnyt harkitun ja tietoisen rikoksentekopäätöksen ottaa lapseen yhteyttä ja tällöin ratkaissut, millä nimimerkillä ja persoonalla hän lapselle esiintyy. Uhrien lukumäärä ja oikeudenloukkauksen kohdistuminen aina uuteen, korostetusti henkilökohtaiseen ja merkittävään oikeushyvään, kuten lapsen terveyteen, puoltaa sitä, että A:n menettelyn kokonaisuutta on yhteistä rangaistusta mitattaessa pidettävä enemmän kuin osatekojensa summana. A:n rikoksia ei voida pitää vähäisinä, eikä myöskään tekotapojen samanlaisuus edellä mainitusta syystä vaikuta niiden rangaistusarvoon lieventävästi.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti yhteisen rangaistuksen mittaamisessa katsottu, että moitittavimman teon rangaistusarvo asetetaan rangaistuksen mittaamisen pohjaksi ja sen jälkeen muiden tekojen yksittäisistä rangaistusarvoista moitittavuusjärjestyksessä lisätään pohjarangaistukseen kunkin yksittäisen rangaistusarvon osa, esimerkiksi rikosten lukumäärää noudattavan vähenevän murto-osan mukaisesti (esim. R¹ + 1/3 x R²+ 1/4 x R­…). Edellä mainituista syistä Korkein oikeus kuitenkin A:n yhteisen rangaistuksen mittaamisen kohdalla katsonee, että rikosten keskinäisen yhteyden ja tekojen lukumäärän perusteella A:n muiden kuin syytekohdan 12 rikoksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen tulee arvioida tavanomaista ankarammin. Näin ollen muiden kuin syytekohdan 12 rikoksen oikeudenmukaista yhteistä rangaistusta korottavana vaikutuksena on pidettävä yhteensä yhtä vuotta kahta kuukautta.

Rangaistuksen lieventämisperusteiden arviointi

Tunnustaminen ja pyrkimys edistää rikostensa selvittämistä

A on vaatinut, että hänen rangaistustaan lievennetään sillä perusteella, että hän on pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä. Syyttäjä on vastustanut vaatimusta.

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto, tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä on rangaistuksen lieventämisperuste. Lain esitöiden mukaan taustalla ovat sekä eettiset että tarkoituksenmukaisuussyyt, kuten tutkinnalliset intressit, minkä lisäksi merkitystä voidaan antaa vilpittömälle käyttäytymiselle kuulusteluissa, muun muassa tunnustamiselle ja itsensä ilmiantamiselle (HE 44/2002 vp s. 198 - 199).

Ratkaisussa KKO 2015:69 (kohta 11) on katsottu, että rangaistusta mitattaessa voidaan antaa merkitystä tekijän kaikenlaisille pyrkimyksille selvittää rikoksensa ja estää tai poistaa sen vaikutuksia. Lainkohdan tausta ja tavoitteet huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua, että tekijän sanotunlainen teonjälkeinen menettely vaikuttaa tuomittavaan rangaistukseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa se ilmenee, ja että menettelyn vaikutus rangaistuksen mittaamiseen on vielä merkittävämpi silloin, kun rikoksen seuraukset pystytään ehkäisemään tai muutoin poistamaan. Myös tekijän oma-aloitteisuudelle voidaan antaa merkitystä, vaikka se ei enää - toisin kuin edeltäneessä rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 kohdassa (466/1976) - olekaan säännöksen soveltamisedellytys. Ratkaisussa KKO 2011:102 on katsottu, ettei yksin rikosasian vastaajan tunnustaminen, joka on helpottanut sekä esitutkintaa että tuomioistuinkäsittelyä, täytä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan rangaistuksen lievennysperusteen edellytyksiä siinä tapauksessa, että epäiltyyn tekoon liittyneet yksityiskohdat ovat olleet pääosiltaan esitutkintaviranomaisen tiedossa.

A on tultuaan kiinniotetuksi ensimmäisissä esitutkintakuulusteluissaan kertonut, millä älylaitteilla hän on internetissä seksuaalipitoisia keskusteluja käynyt, mitä nimimerkkejä ja valeprofiileja hän on tällöin käyttänyt ja millä internetin keskustelupalstoilla hän on lasten kanssa keskustellut. Lisäksi A on nimennyt muutamia alaikäiseksi muistamiaan lapsia, joiden kanssa hän on seksuaalipitoisia viestejä tai alastonkuvia vaihtanut. Sen jälkeen, kun poliisi on A:n käyttämät älylaitteet takavarikoinut ja niiden sisäisen muistin tutkinut, A on tarkentanut tunnustustaan vastaamalla poliisin yksilöityihin kysymyksiin omista ja lasten käyttämistä nimimerkeistä ja keskustelufoorumeista.

Korkein oikeus katsonee, ettei A ole tunnustamisellaan edistänyt asian esitutkintaa siinä määrin, että hän olisi kertonut poliisille esitutkintakuulusteluissaan jotakin sellaista tekokokonaisuuden kannalta olennaista, joka ei olisi myöhemmin ilmennyt muutoinkin esimerkiksi A:n käyttämiin älylaitteisiin kohdistuneen teknisen tutkinnan perusteella. Tässä merkityksessä A ei siis ole ilmiantanut itseään missään määrin. A on kuitenkin tunnustanut epäillyt seksuaaliteot kokonaisuudessaan. Hän ei vaikuta salanneen, vähätelleen tai vääristelleen tekojensa yksityiskohtia omaksi edukseen.

Ratkaisun KKO 2011:102 jälkeen on 1.1.2015 tullut voimaan syyteneuvottelua koskeva uudistus (670 - 675/2014), jonka mukaan rikoksensa selvittämiseen myötävaikuttaneelle tekijälle määrätään rangaistus tunnustamismenettelyn piiriin kuuluvista rikoksista lievennettyä rangaistusasteikkoa noudattaen. Mainittu uudistus on yleisellä tasolla muuttanut oman rikoksen selvittämiseen liittyvää suhtautumista siinä määrin, ettei ratkaisun KKO 2011:102 edellä selostetulla oikeusohjeella ole enää aikaisempaa vastaavaa merkitystä. Tästä syystä ja muutoin edellä selostetusta A:n esitutkintakäyttäytymisestä johtuen Korkein oikeus katsonee, että A:n tunnustamista on pidettävä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 momentin mukaisena pyrkimyksenä edistää rikostensa selvittämistä. Näin ollen hänen rangaistustaan tulee sanotulla perusteella lieventää. Ottaen huomioon, ettei A:n tunnustaminen ole ollut asian selvittämisen kannalta ratkaiseva eikä merkittävä, lieventämisperuste vaikuttaa yhteiseen rangaistukseen alentaen sitä kahdella kuukaudella.

Hoitoon hakeutuminen

A on vaatinut, että hänen rangaistustaan lievennetään, koska hän on oma-aloitteisesti hakeutunut hoitoon. Hovioikeus on lieventänyt A:n rangaistusta neljällä kuukaudella hoitoon hakeutumisen johdosta. Syyttäjä on vastustanut rangaistuksen lieventämistä myös tällä perusteella.

A on hakeutunut seksuaaliterapiaan muutama kuukausi kiinniottonsa ja ensimmäisten esitutkintakuulustelujen jälkeen. Hän on jatkanut hoitoja siten, että hän on tavannut hoitavan lääkärin ainakin 25 kertaa. A:n pitkäjänteinen terapia on lääkärinlausunnon merkintöjen mukaan suunnitteilla ja hänen on määrä jatkaa potilaana harvajaksoisesti kriisivaiheen psykoterapiassa.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että hoitoon hakeutuminen voidaan ottaa huomioon rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa (pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia), 7 §:n 1 kohdassa (rikoksesta johtunut tai tuomiosta aiheutunut muu seuraus) tai 8 §:n 1 momentin 5 kohdassa (poikkeukselliset perusteet) tarkoitettuna lieventämisperusteena. Kyseiset säännökset ovat ilmaisultaan varsin väljiä ja tulkintoja mahdollistavia. Lain esitöissä (HE 44/2002 vp s. 195) onkin perusteiden laajentavaa tulkintaa vastaajan eduksi pidetty perusteltuna (KKO 2012:9 kohta 22).

Korkein oikeus katsonee, että A:n hoitoon hakeutumisen syynä näyttäisi olleen nimenomaan halu muuttaa tulevaa seksuaalista käyttäytymistään. Seksuaaliterapia vaikuttaa kohdistuneen enemmän A:n toimintamalliin ja sen syihin eikä niinkään hänen rikosepäilyjensä julkitulosta itselleen aiheutuneisiin psyykkisiin haittoihin. A:n hoitosuhde käyntikertojensa perusteella osoittaa hänen sitoutumistaan terapiaan, vaikka hänen hoitosuhteensa jatkumisesta 7.11.2014 jälkeen ei ole selvitystä. Näin ollen A:n hoitoon hakeutumista on, hovioikeuden tuomiossaan katsomin tavoin, pidettävä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa mainittuna pyrkimyksenä poistaa rikostensa vaikutuksia. Korkein oikeus katsonee, että lieventämisperuste alentaa yhteistä rangaistusta yhdellä kuukaudella.

Rangaistuksen mittaamisen lopputulos ja rangaistuslaji

Korkein oikeus katsonee, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista seksuaalirikoksista on yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Rangaistuslajista päätettäessä tulee rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lisäksi ottaa huomioon myös rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavat 6 luvun 4 - 8 §:n säännökset. Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä tapahtuu kokonaisharkinnan perusteella. Tällöin on kiinnitettävä huomiota rikoksen vakavuuden ja teosta ilmenevän syyllisyyden lisäksi myös muihin mittaamisperusteisiin. Mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (KKO 2011:93 kohta 33, KKO 2014:87 kohta 32, KKO 2015:18 kohta 19 ja KKO 2016:39 kohta 70).

A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity, mikä puoltaa vankeusrangaistuksen määräämistä ehdollisena. Sen sijaan A:lle mitattu rangaistuksen pituus puoltaa vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Näin tekee myös A:n syyksi luettujen rikosten luonne lapsiin kohdistuvina seksuaalirikoksina, rikoksista ilmenevä A:n syyllisyys ja osittain myös rikosten vakavuus. Rikoksiin on syyllistytty huomattavan pitkän ajanjakson aikana. Rikosten kohteena on ollut 18 eri lasta, joista osa on ikänsä ja kehitysasteensa johdosta ollut täysin puolustuskyvyttömiä A:n manipuloinnille. Näin ollen Korkein oikeus katsonee, ettei asiassa ole edellytyksiä määrätä vankeusrangaistusta ehdolliseksi.

Oikeusneuvos Poutiainen: Olen lähtökohtaisesti Korkeimman oikeuden pääasiaratkaisun perusteluista ilmenevällä kannalla. Erimielisyyteni koskee A:lle hänen syykseen luetuista seksuaalirikoksista tuomittavaa rangaistusta, jonka osalta katson, että hänet tulee tuomita enemmistön kantaa ankarampaan rangaistukseen.

Yhdyn enemmistön perustelujen kohdissa 1 - 15 esitettyyn. A:n syyksi luetuista teoista moitittavimpana pidän enemmistön perustelujen kohdassa 16 esitetyin tavoin syytekohdan 12 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja myös yhdyn enemmistön kantaan siitä, että yksin tästä rikoksesta tulisi mitata seitsemän kuukautta vankeutta.

Edelleen perustelujen kohdasta 16 ilmenevin tavoin A:n muista hyväksikäyttörikoksista kolme muuta rinnastuu moitittavuudeltaan likimain tähän ankarimmin rangaistavaan tekoon. Suurin osa muista hyväksikäyttörikoksista vertautuu kuitenkin moitittavuudeltaan enemmän perustelujen kohdassa 5 kuvattuun, syytekohdan 18 lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Sanotuista rikoksista ja A:n syyksi luetusta houkuttelu- ja lapsipornografiarikoksista tulisi harkintani mukaan yksittäisinä rikoksina kustakin mitattavaksi rangaistus, joka ylittää ainakin jonkin verran kulloinkin sovellettavan vähimmäisrangaistuksen.

Arvioidessani A:n syyksi luettua seksuaalirikollisuutta kokonaisuutena yhdyn enemmistön perusteluissa 17 ja 18 esitettyihin näkökohtiin. Lisäksi lausun kokoavasti seuraavan.

Rikoskokonaisuuteen kuuluvien tekojen ajallinen ulottuvuus yli kolmelle vuodelle sekä tekojen kohdistuminen useisiin lapsiin, joista osa on ollut selvästi alle suojaikärajan, ja A:n menettelyn petollisuus valehenkilöllisyyksien käytöllä sekä hänen viestiensä sisältö henkilökohtaisuudessaan ja karkeudessaan sekä hänen päämäärätietoinen toimintansa viestittelyssä osoittavat rikosten vaarallisuutta ja vahingollisuutta lasten terveyden ja kehityksen kannalta ja A:n huomattavaa syyllisyyttä rikoksissaan. Tekotapojen samankaltaisuus ja osittainen samanaikaisuus eivät A:n tekokokonaisuus huomioon ottaen vaikuta kokonaisrangaistuksen harkinnassani lieventävästi. Kokonaisarvioinnissani päädyn katsomaan, että yhteisen rangaistuksen mittaamisessa muut rikokset korottavat syytekohdassa 12 mittaamaani seitsemän kuukauden yksittäisrangaistusta yhdellätoista kuukaudella.

Rangaistuksen lieventämisperusteiden arvioinnin osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö.

Edellä lausutuilla perusteilla katson, että oikeudenmukainen rangaistus A:lle hänen syykseen luetuista rikoksista on yksi vuosi neljä kuukautta vankeutta. Tähän nähden ja huomioon ottaen se, ettei A:ta ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity, määrään rangaistuksen ehdolliseksi enemmistön määräämin koeajoin. Enemmistön perustelujen kohdasta 28 ilmeneviin näkökohtiin yhtyen en pidä oheisseuraamuksen määräämistä A:lle aiheellisena.

Muutoin ratkaistavina olevien kysymysten osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö.